Kuukauden Western: John J. McLaglen Veriset Niityt

”Kapea terä repi hirvittävän tuhoisalla voimalla Sharonin kurkun auki vasemman korvan takaa aina leuan oikealle puolelle asti. Terä murtautui lihan läpi ja silpoi verisuonet. Veri roiskahti kuin musta vesiryöppy kuun valossa kastellen maan kaksikon ympäriltä”

 

Jos yläasteikäisenä olisin tiennyt millaisella kioskikirjallisella pamauksella Viihdeviikarien Kuukauden Western-sarja alkaa, niin yläaste olisi kulunut muuhunkin kuin kavereille valittamiseen siitä, ettei suomeksi julkaista mitään kunnollista kirjallisuutta, eli splatterpunkkia. Spefilehtien sivuilta olin kuitenkin onnistunut kehittämään snobistisen suhtautumisen kirjallisuuteen eikä vielä muutama vuosi sitten kovalla kulutuksella olleet kioskikirjat enää kiinnostaneet. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vaikka en muistakaan mistä nimimerkki John J. McLaglenin Veriset niityt on kirjahyllyyni päätynyt. Kirjailijanimen takana piileskelee itse asiassa kaksi brittiläistä kirjailijaa Laurence James ja John Harvey. Kirja on alun perin ilmestynyt 23. osana Herne The Hunter-sarjaa. Ymmärrettävistä syistä nimi on Suomessa vaihtunut Hector Metsästäjäksi. Piccadilly Publishing on julkaissut kirjailijoiden kirjoja uusiksi ja ne ovat saatavilla myös sähkökirjoina ainakin Amazonista Kindlelle.

 

Cheyneyn perhe on jättänyt kaiken taakseen ja matkaa tarinan alussa läpi Virginian metsäisen vuoriston epäonnisten tähtien alla. Avuksi palkattu puoliverinen intiaaniopas on paljastunut epäpäteväksi juopoksi eikä itse perheenjäsenet muutenkaan ole mitään pioneeriajan kiiltokuvahahmoja. Asiat saavat kuitenkin vielä ikävämmän käänteen, kun perhe kohtaa paikallisen veljeskaksikon, jotka tarjoutuvat oppaiksi epätoivoiselle perheelle. Väkivaltaisen uhkan tunne leijailee kaksikon ympärillä ja tyhmempikin lukija arvaa mitä on odotettavissa, kun selviää että toinen veljeksistä on taitava banjonsoittaja. Samalla kun tunnelma kiristyy, niin metsän varjoissa tilanteen kehittymistä seuraa synkkä hahmo Jed Hector eli Hector Metsästäjä. Hector kuvataan heti kättelyssä kalmanhajuiseksi ja armottomaksi hahmoksi, mutta hänkään ei pysty pelastamaan kaikkia. Niin viattomien kuin viallistenkin veri vuotaa vuoriston viileässä illassa ja hautajaisten jälkeen Hector, dollarin kiilto silmissään, tarjoutuu epätoivoiselle perheelle oppaaksi. Lähellä kun on hylätty kyläpahanen Texas, joka voisi tarjota matkalaisille suojaa vuoristoklaania vastaan. Ikävä kyllä kaikki ei mene edes Hectorin suunnitelmien mukaan.

 

Texasin kylä tarjoaa sitä tiedustelemaan hiipineille ikäviä yllätyksiä sekä aimo annoksen verenvuodatusta. Tästä asiat muuttuvat vain pahemmaksi ja yli puolet kirjan sivuista omistetaankin niin pahoinpitelylle, kiduttamiselle sekä erilaisissa kokoonpanoissa toteutetuille joukkoraiskauksille. Ainoastaan Cheyneyn perheen 16-vuotias tytär antautuu suosiolla ja monta kertaa. Aamuhämärän saapuessa orgioiden jälkeistä krapulaa nukkuva Texas kuitenkin herää epämiellyttävään yllätykseen: Hector Metsästäjä on päässyt pakenemaan ja raivaa tiensä ulos kyläpahasesta sahatun haulikon ja Colt Walkerin avulla. Teksasin maaperä pestään saastuneella verellä ja lopussa vielä sukurutsaisen lahkon kanssa veljeillyt tytär kokee epämiellyttävän yllätyksen tavatessaan perheen viimeisen eloonjääneen.

 

Veriset niityt sisältää siis paljon verta, raiskauksia sekä nihilististä ihmiskuvaa ilman minkäänlaista toivoa lunastuksesta. Kaikki päähenkilöt ovat hyvin vastenmielisiä eikä kukaan ole millään tavalla sympaattinen: nuoret tytöt ovat kiimaisia ja omaa etuaan tavoittelevia, Hector on ahne ja tunnekylmä sekä hyvin piittaamaton kenestäkään, muut miehet ovat joko sadistisia sukurutsaisia epäsikiöitä, silvottuja pelkureita tai itsekeskeisiä ja rehenteleviä nilkkejä, joiden taidot eivät ole luulojen tasolla. Tyylilajina länkkäri lähenee noihin aikoihin kauhukirjallisuudessa muotiin tullutta splatterpunkkia, jossa mikään ei säilynyt koskemattomana tai ollut pyhää. Voin vain kuvitella millaisen vaikutuksen kirja olisi tehnyt teini-ikäiseen mieleeni, sillä se on edelleen varsin iskevää viihdettä tänäkin päivänä, tosin ehkä enemmän kauhun kuin länkkärien ystäville.