Ralph Hayes: Verinen Maanantai

 

Ralph Hayes: Verinen Maanantai (The Bloody Monday Conspiracy 1974)

Marlowe 1. kirja

Viihdeviikarit 1983

Ralph Hayesin Verinen Maanantai  aloitti aikoinaan Suomessa salamurhaaja Marlowesta kertovan pokkarisarjan. Sarja jäi muutenkin lyhytikäiseseksi, vain kuusi pokkaria, joista niistäkin vain puolet ovat Ralph Hayesin kirjoittamia ja loput jostain syystä Kari Nenosen. Ralph Hayesin tuotannosta on Marlowen lisäksi suomennettu kaksi kirjaa sekä Kommando- että Lollo-sarjoissa sekä Muutama Nick Carter. 

Marlowe työskentelee salamurhaajana Cominsec-nimiselle ylikansalliselle ja huippusalaiselle organisaatiolle, joka pitää päämajaansa Pariisissa Montmarten kaupunginosassa. Cominsecin, joka jostain syystä menee minulla sekaisin Komsomolin kanssa, muodostaa pieni joukko eri länsimaiden kenraaleita sekä heidän alaisuudessaan toimiva kuriirien ja salamurhaajien verkosto. Sanomattakin on tietysti selvä, että 1/4-Comanche Marlowe on organisaation tehokkain tappaja. Cominsec muistuttaa toiminnaltaan hyvin paljon esim. Nick Carter-kirjoissa esiintyvää AXEa. Heidän tehtävänsä on arvoida erilaisia kehittyviä kriisejä ja poistaa tarvittaessa näihin liittyviä henkilöitä pelistä. Armoa ei anneta ja vankeja ei oteta.

Kirjan Verinen Maanantai on fundamentalistinen muslimiterroristiryhmä, jolla on tavoitteenaan murhata länsimielinen puhemies Lao ja näin järkyttää suurvaltojen välistä tasapainoa. Tämän suunnitelman estämiseen Cominsec kutsuu Marlowen, joka on parhaillaan viimeistelemässä edellistä tehtäväänsä Kampalan liepeillä Ugandassa. Teurastettuaan siellä joukon vallankumouksellisia, hän suuntaa kohti Kairoa soluttautuakseen Veriseen Maanantaihin. 

Ralph Hayes on pitkän linjan amerikkalainen pokkarikirjailija, mutta Suomessa hän on jäänyt melko tuntemattomaksi. Alan perusteos, eli Juri Nummelinin Pulpografia ei tunne häntä. Hayes on michiganilaislakimies, joka laittoi lakiuransa tauolle keskittyäkseen pokkareiden kirjoittamiseen. Tosin 80-luvulla pokkarimarkkinoiden romahdettua hän palasi harjoittamaan lakimiehen ammattia, mutta jatkoi silti kirjoittamista. Ainakin hänen länkkäreitään löytyy Amazonista sähkökirjoina. Hayes kirjoittaa taloudellisesti ja maalaa niukkasanaisesti niin kylmäkiskoisen Marlowen kuin häntä ympäröivän maailmankin. Ympäri Afrikkaa matkustelua rytmittää toimintakohtaukset, jotka ovat taitavasti rakennettuja. Juuri koskaan mikään ei mene kuten Marlowe on suunnitellut ja huono onni mutkistaa usein yksinkertaisimpiakin tappokeikkoja. Tämä toistuva tarinaelementti  pitää lukijan varpaillaan ja jännityksen korkealla. Mitään syvempiä arvoja tämän kirjan pohjalta on turha sarjasta etsiä ja tietty kylmäkiskoinen huumorittomuus leimaa kirjaa. Marlowekaan ei ole mikään kiiltokuvapoika, vaan psykologialtaan lähempänä nykyaikaista sarjamurhaajaa, joka elää vain ja ainoastaan vaaniessaan saalistaan. Kirjan maailmankuva on hyvin tyypillinen 70-luvun jännäreille, mutta nykylukija voi ikäväkseen todeta, että vähänpä on maailma noista kylmän sodan päivistä muuttunut. Verinen Maanantai on sujuvaa tekstiä ja jos tällainen kylmä salamurhaajan silmien läpi katsottu toiminta kiinnostaa, niin kirja on ehdottomasti lukutuokion arvoinen.

 

Lukuvuosi 2021

Vuoden 2021 luettujen kirjojen lista jäi määrällisesti aika lyhyeksi. Listasin tosin vain ne kirjat, jotka sain luettua loppuun. Kesken jääneitä kirjoja oli helpostikin kymmennen, ehkä jopa enemmän. Vuotta 2021 leimasi muutenkin kaikenlainen säätäminen ja erinäiset ongelmat, joten lukemiseen ei jäänyt kovin paljoa aikaa tai edes energiaa.

Stephen Graham Jones: Night of the Mannequins (Kindle)

    Lyhyehkö kauhutarina sekopäisestä nuoresta, josta tulee sarjamurhaaja. Tyylillistä yliyrittämistä ja moneen kertaan käytetty juoni, joka kruunataan vielä aika sekavalla lopulla. Jossain tätä oli kehuttu, mutta en kyllä ymmärrä miksi.

Kealan Patrick Burke: Sour Candy (Kindle)

    Ihan hauskan etova kauhutarina lapsidemonista ja makeisista. Kirja oli pituudeltaan sopivan lyhyt, joten se onnistui välttämään hyvin peruskauhukirjojen sudenkuopat. Ja kuten niin usein kauhukirjallisuudessa, tarinasta jää parhaiten mieleen perusidea ja alkuasetelma. Se miten tarina loppui, unohtui kyllä melkein heti.

Brian Keene: Ghost walk (Kindle)

    Keenen keskinkertaisempaa tuotantoa ja toinen osa Levi Stolzfus-sarjaa. Keene on kuitenkin keskitasollakin parempi, kuin 90% muista kauhukirjailijoista. Keenen kirjojen lopetukset jäävät myöskin mieleen, mikä on ehdottomasti saavutus.

Tad Williams: The Dragonbone Chair (Kindle)

    Uusintakierros. Yllättävän paljon kirjassa oli kohtauksia ja yksityiskohtia joita en muistanut. Draaman kaari on ehkä hieman epätasapainossa, mutta muuten ihan yhtä mahtava mitä muistinkin.

Lawrence Block: 8 million ways to die (Kindle)

    Kuuluisin Scudder-romaani, mestarillinen kuten aina. Tavallaan ymmärrän miksi filmiversiolla ei ole nimen lisäksi mitään tekemistä kirjan kanssa.

John Verdon: Let the devil sleep (Kindle)

    Toinen osa Dave Gurneysta kertovaa kirjasarjaa. Ihan hyvä jännäri, mutta ei mitenkään maata mullistava. Mielellään tätä kuitenkin luki.

Robert Crais: Stalking the angel (Kindle)

Tämäkin oli toinen osa. Toiminta vähän hellitti edellisestä osasta, mutta ihan mukaansa tempaava lukukokemus Stalking the Angel silti oli.

Robert Jordan: Great Hunt (Kindle)

    Tästä on vaikea sanoa mitään. Tarinahan on vasta alussa ja edessä on vielä pitkä matka. Mielellään tätä lievästä uuvuttavuudesta huolimatta luki.

Loren D. Estleman: Angel Eyes (Kindle)

    Jostain syystä tästä ei ole jäänyt kovin suuria muistikuvia? Sinänsä Estlemanin kuvaama rähjäinen ja rikollisuuden riivaama Detroit on kyllä mieleenpainuva.

Pronzini: Undercurrent (Kindle)

    Nimetön etsivä on tällä kertaa SF:n ulkopuolella, varsin mainio kirja, joka ei yritä liikaa, mutta sen minkä tekee, tekee hyvin.

Aarni Virtanen: Vennamo: Mies ja hänen puolueensa (Elisa Kirja)

Aarni Virtanen: Timo Soini populismin poluilla (Elisa Kirja)

Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho - epävirallinen elämänkerta (Elisa Kirja)

Häkan Nesser: Kotiinpaluu (Elisa Kirja)

Humoristinen alku johtaa sydäntä raastavaan loppuun. Nesser osaa asiansa ja on mielestäni jonkinlainen jatkumo Beckille, vaikka sijoittuukin "mielikuvitusmaailmaan".

Teemu Syrjälä: Miehen vuoro tuntea (Elisa Kirja)

    Hyviä neuvoja, mutta kaipaisi enemmän konkretiaa ja syvyyttä ollakseen muuta kuin nippu neuvoja.

Tapani Bagge: Paha kuu (Elisa Kirja)

    Hämeenlinna noir ei petä koskaan. Muutamalla äkkiväärällä käänteellä Bagge pitää lukijan varpaillaan ja kiinnostuksen korkealla.

Tapani Bagge: Valkoinen hehku (Elisa Kirja)

    Historiallinen dekkari Hämeenlinnasta. Kyllä Bagge tämänkin osaa. Etenkin alku Espanjan sisällissodasta on upea. Mukana on niin kansalaissodan kauhuja kuin huumoriakin - tällaista kirjoittaa toimivasti vain todellinen ammattilainen.

Robert Galbraith: Käen kutsu (Elisa Kirja)

    Varsin erinomainen yksityisetsivätarina joka piti koukussaan pituudestaan huolimatta. Galbraith (tai JK Rowling) yhdistelee kivalla tavalla kovaksikeitettyä etsivätarinaa perinteiseen arvoitusdekkariin. Ehdottomia suosikkikirjailijoitani nykydekkareiden joukossa.

JP Koskinen: Toukokuun tuonen kukat (Elisa Kirja)

    Lisää salapoliisitarinoita Hämeenlinnasta. Koskinen kirjoittaa vetävästi, mutta rikostarinoihin hän tarvitsi enemmän koukuttavuutta. Nyt ne ovat turhan simppeleitä ja "tavanomaisia". Toisaalta taas taitavasti kuvattu ympäristö ja moniulotteiset henkilöhahmot, huumoria unohtamatta, tekee näistä aina mukavia lukukokemuksia.

Maj Sjöwall,Per Wahlöö: Roseanna (Elisa Kirja)

    Ensimmäinen Beck-romaani. Arkisuudessaan vetävä ja tasapainoileekin tässä suhteessa hyvin sortumatta "maksalaatikko mikroon"-realismiin.

Ari Väntänen: Michael Monroe

Ari Väntänen: Hanoi Rocks - All those wasted years

- Philip Shenon: Kennedyn salamurhan salattu historia

    Vuoden raskain lukukokemus ja samalla palkitsevin. Yksityiskohtien määrä on päätä huimaava, mutta kirja vie kyllä uskoni yhteenkään JFK-salaliittoon. Ei siis taikaluoteja tai useampia ampujia. Totuus on tarua ihmeellisempi.

John D. MacDonald: Pitkä hiljaisuus

Hitaasti ja junnaavasti käynnistyvä McGee-romaani, joka paranee valtavasti loppua kohti. Tarina tasapainoilee jännästi maailmanlopun tunnelmien ja ääriliikeajattelun rajalla.

Ed McBain: Iso paha kaupunki

Tarina 87. poliispiiristä. Tätä lukiessa on helppo ymmärtää miksi sarja on niin suosittu. Rosoista suurkaupunkielämää ja poliisityötä.

Donald E. Westlake: Tappoaikaa

Loistava gangsteritarina korruption hallitsemasta pikkukaupungista ja hyvin verinen loppunäytös. Ei mitään ylimääräistä, vain oleellinen.

Katie Hafner: Where Wizards Stay Up Late

    Mielenkiintoinen kuvaus Arpanetin synnystä. IT-maailman historia on kyllä yksi heikko kohtani.

Andrzej Sapkowski: Halveksunnan aika

    Noituri-sarjan ties kuinka mones osa. Tarinankerronnan sirpaleisuuden takia en oikein muista mitä tässä tapahtui. Parhaiten jäi mieleen loppupuolelta Cirin seikkailut autiomaassa.

Ottaen huomioon, että olin joskus fanaattinen spefikirjallisuuden lukija, niin nykyisin sitä mahtuu aika vähän lukulistalle. Ehkä se on joku vanhuuden merkki? No, olihan tuossa pari fantasiakirjaa, mutta ihan oikeata tieteiskirjallisuutta en ole lukenut moneen vuoteen.