Vuoden 2021 luettujen kirjojen lista jäi määrällisesti aika lyhyeksi. Listasin tosin vain ne kirjat, jotka sain luettua loppuun. Kesken jääneitä kirjoja oli helpostikin kymmennen, ehkä jopa enemmän. Vuotta 2021 leimasi muutenkin kaikenlainen säätäminen ja erinäiset ongelmat, joten lukemiseen ei jäänyt kovin paljoa aikaa tai edes energiaa.
Stephen Graham Jones: Night of the Mannequins (Kindle)
Lyhyehkö kauhutarina sekopäisestä nuoresta, josta tulee sarjamurhaaja. Tyylillistä yliyrittämistä ja moneen kertaan käytetty juoni, joka kruunataan vielä aika sekavalla lopulla. Jossain tätä oli kehuttu, mutta en kyllä ymmärrä miksi.
Kealan Patrick Burke: Sour Candy (Kindle)
Ihan hauskan etova kauhutarina lapsidemonista ja makeisista. Kirja oli pituudeltaan sopivan lyhyt, joten se onnistui välttämään hyvin peruskauhukirjojen sudenkuopat. Ja kuten niin usein kauhukirjallisuudessa, tarinasta jää parhaiten mieleen perusidea ja alkuasetelma. Se miten tarina loppui, unohtui kyllä melkein heti.
Brian Keene: Ghost walk (Kindle)
Keenen keskinkertaisempaa tuotantoa ja toinen osa Levi Stolzfus-sarjaa. Keene on kuitenkin keskitasollakin parempi, kuin 90% muista kauhukirjailijoista. Keenen kirjojen lopetukset jäävät myöskin mieleen, mikä on ehdottomasti saavutus.
Tad Williams: The Dragonbone Chair (Kindle)
Uusintakierros. Yllättävän paljon kirjassa oli kohtauksia ja yksityiskohtia joita en muistanut. Draaman kaari on ehkä hieman epätasapainossa, mutta muuten ihan yhtä mahtava mitä muistinkin.
Lawrence Block: 8 million ways to die (Kindle)
Kuuluisin Scudder-romaani, mestarillinen kuten aina. Tavallaan ymmärrän miksi filmiversiolla ei ole nimen lisäksi mitään tekemistä kirjan kanssa.
John Verdon: Let the devil sleep (Kindle)
Toinen osa Dave Gurneysta kertovaa kirjasarjaa. Ihan hyvä jännäri, mutta ei mitenkään maata mullistava. Mielellään tätä kuitenkin luki.
Robert Crais: Stalking the angel (Kindle)
Tämäkin oli toinen osa. Toiminta vähän hellitti edellisestä osasta, mutta ihan mukaansa tempaava lukukokemus Stalking the Angel silti oli.
Robert Jordan: Great Hunt (Kindle)
Tästä on vaikea sanoa mitään. Tarinahan on vasta alussa ja edessä on vielä pitkä matka. Mielellään tätä lievästä uuvuttavuudesta huolimatta luki.
Loren D. Estleman: Angel Eyes (Kindle)
Jostain syystä tästä ei ole jäänyt kovin suuria muistikuvia? Sinänsä Estlemanin kuvaama rähjäinen ja rikollisuuden riivaama Detroit on kyllä mieleenpainuva.
Pronzini: Undercurrent (Kindle)
Nimetön etsivä on tällä kertaa SF:n ulkopuolella, varsin mainio kirja, joka ei yritä liikaa, mutta sen minkä tekee, tekee hyvin.
Aarni Virtanen: Vennamo: Mies ja hänen puolueensa (Elisa Kirja)
Aarni Virtanen: Timo Soini populismin poluilla (Elisa Kirja)
Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho - epävirallinen elämänkerta (Elisa Kirja)
Häkan Nesser: Kotiinpaluu (Elisa Kirja)
Humoristinen alku johtaa sydäntä raastavaan loppuun. Nesser osaa asiansa ja on mielestäni jonkinlainen jatkumo Beckille, vaikka sijoittuukin "mielikuvitusmaailmaan".
Teemu Syrjälä: Miehen vuoro tuntea (Elisa Kirja)
Hyviä neuvoja, mutta kaipaisi enemmän konkretiaa ja syvyyttä ollakseen muuta kuin nippu neuvoja.
Tapani Bagge: Paha kuu (Elisa Kirja)
Hämeenlinna noir ei petä koskaan. Muutamalla äkkiväärällä käänteellä Bagge pitää lukijan varpaillaan ja kiinnostuksen korkealla.
Tapani Bagge: Valkoinen hehku (Elisa Kirja)
Historiallinen dekkari Hämeenlinnasta. Kyllä Bagge tämänkin osaa. Etenkin alku Espanjan sisällissodasta on upea. Mukana on niin kansalaissodan kauhuja kuin huumoriakin - tällaista kirjoittaa toimivasti vain todellinen ammattilainen.
Robert Galbraith: Käen kutsu (Elisa Kirja)
Varsin erinomainen yksityisetsivätarina joka piti koukussaan pituudestaan huolimatta. Galbraith (tai JK Rowling) yhdistelee kivalla tavalla kovaksikeitettyä etsivätarinaa perinteiseen arvoitusdekkariin. Ehdottomia suosikkikirjailijoitani nykydekkareiden joukossa.
JP Koskinen: Toukokuun tuonen kukat (Elisa Kirja)
Lisää salapoliisitarinoita Hämeenlinnasta. Koskinen kirjoittaa vetävästi, mutta rikostarinoihin hän tarvitsi enemmän koukuttavuutta. Nyt ne ovat turhan simppeleitä ja "tavanomaisia". Toisaalta taas taitavasti kuvattu ympäristö ja moniulotteiset henkilöhahmot, huumoria unohtamatta, tekee näistä aina mukavia lukukokemuksia.
Maj Sjöwall,Per Wahlöö: Roseanna (Elisa Kirja)
Ensimmäinen Beck-romaani. Arkisuudessaan vetävä ja tasapainoileekin tässä suhteessa hyvin sortumatta "maksalaatikko mikroon"-realismiin.
Ari Väntänen: Michael Monroe
Ari Väntänen: Hanoi Rocks - All those wasted years
- Philip Shenon: Kennedyn salamurhan salattu historia
Vuoden raskain lukukokemus ja samalla palkitsevin. Yksityiskohtien määrä on päätä huimaava, mutta kirja vie kyllä uskoni yhteenkään JFK-salaliittoon. Ei siis taikaluoteja tai useampia ampujia. Totuus on tarua ihmeellisempi.
John D. MacDonald: Pitkä hiljaisuus
Hitaasti ja junnaavasti käynnistyvä McGee-romaani, joka paranee valtavasti loppua kohti. Tarina tasapainoilee jännästi maailmanlopun tunnelmien ja ääriliikeajattelun rajalla.
Ed McBain: Iso paha kaupunki
Tarina 87. poliispiiristä. Tätä lukiessa on helppo ymmärtää miksi sarja on niin suosittu. Rosoista suurkaupunkielämää ja poliisityötä.
Donald E. Westlake: Tappoaikaa
Loistava gangsteritarina korruption hallitsemasta pikkukaupungista ja hyvin verinen loppunäytös. Ei mitään ylimääräistä, vain oleellinen.
Katie Hafner: Where Wizards Stay Up Late
Mielenkiintoinen kuvaus Arpanetin synnystä. IT-maailman historia on kyllä yksi heikko kohtani.
Andrzej Sapkowski: Halveksunnan aika
Noituri-sarjan ties kuinka mones osa. Tarinankerronnan sirpaleisuuden takia en oikein muista mitä tässä tapahtui. Parhaiten jäi mieleen loppupuolelta Cirin seikkailut autiomaassa.
Ottaen huomioon, että olin joskus fanaattinen spefikirjallisuuden lukija, niin nykyisin sitä mahtuu aika vähän lukulistalle. Ehkä se on joku vanhuuden merkki? No, olihan tuossa pari fantasiakirjaa, mutta ihan oikeata tieteiskirjallisuutta en ole lukenut moneen vuoteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti