Juri Nummelin: Parhaita Isku-jännityskertomuksia

 Parhaita isku-jännityskertomuksia 2004-2008
Toim. Juri Nummelin
Turbator 2009 

• Juri Nummelin: Lukijalle

• Teemu Paarlahti: Kolme sanaa (Isku #5 2005)

• Petri Hirvonen: Padren kunnian päivä (Isku #2 2005)

• Sami Myllymäki: Turhaa riesaa ruumiista (Isku #1 2004)

• Helena Numminen: Molotovin coctail (Isku #2 2005)

• Timo Surkka: Viimeinen temppu (Isku #7 2007)

• Petri Salin: Kuollut papukaija (Isku #3 2005)

• Heikki-Antero Laurila: Juustohöylä( (Isku #8 2008)

• Juri Nummelin: Joe Novak ja ikkunattoman monadin tapaus (Isku #1 2004)

• Tapani Bagge: Kylmä tuuli (Isku #5 2006)

• Tarja Sipiläinen: Keräilijä (Isku #9 2008)

Juri Nummelinin pienlehdistä koostuvien antologioiden luku-urakka huipentuu turkulaisen Turbatorin julkaisemaan Parhaita isku-jännityskertomuksia 2004-2008. Huomasin vasta tätä kirjoittaessani, että olen lukenut nämä kolme antologia käänteisessä julkaisujärjestyksessä. Iskun alkupuhetta lukiessa olikin ilo huomata, kuinka Nummelin vielä siinä toivoo sellaista novellikokoelmaa, mikä sitten realisoitui viisi vuotta myöhemmin Kaikki valehtelevat-antologiassa. 

Isku-jännityskertomukset koostuu kymmenestä kotimaisesta rikoskertomuksesta sisältäen lyhyen esipuheen sekä vielä lyhyemmät kirjoittajien esittelyt. Antologia ei ole varsinaisesti huono, mutta kahden muun kokoelman rinnalla se kyllä kalpenee. Amerikkalaisista rikostarinoista koottuihin kokoelmiin verrattuna siinä loistaa kirjoittajien epätasaisuus. Ammattikirjoittajat hoitavat kyllä tehtävänsä moitteetta ja tyylillä, mutta kokemattomampien tarinat sisältävät joko turhaa epämääräisyyttä tai liikaa pituutta sisällön ideoihin nähden. Myöskin neonoirille tyypillinen kerronnan iskevyys loistaa melkein kokonaan poissaolollaan. Tilalla on enemmän suomalaista arkirealismia sekä huumoria. Kokoelman ehdottomasti paras novelli on toiminnallinen ja tiheätunnelmainen Padre Hirvosen Padren kunnian päivä. Muita ehdottomasti edukseen olevia ovat Timo Surkan Viimeinen temppu ja Tapani Baggen Kylmä tuuli. Omalla tavallaan kiinnostava on jo nimensäkin puolesta Juri Nummelinin oma Joe Novak ja  Ikkunattoman monadin tapaus. Tästä novellista olisi vain saanut lisäämällä siihen enemmän aineksia vielä paljon paremman, mutta tuollaisenaankin se on oiva tunnelmapala Los Anglesin baareista. Oman positiivisen mainintansa ansaitsee myös Helena Nummisen sairaalamaailmassa tapahtuva Molotovin coctail, joka näin sote-sotkujen sekä pandemioiden keskellä tuntuu erityisen ajankohtaiselta.

Pienoisesta epätasaisuudesta huolimatta Parhaita isku-jännityskertomuksia 2004-2008 on kelpo kokoelma suomalaisia rikosnovelleja ja piristävä ihan jo senkin tähden että siinä ei ole sen kummempaa pakotettua teemaa tai aihetta. Kirjailijoista muuten kolme on kirjoittanut myös Jerry Cottoneita, mikä selittänee heidän vahvan rutiininsa ja taitonsa. Näin vuosikymmentä myöhemmin voi vain valitella, kuinka suomalainen rikoskirjallisuus ei koskaan tämän enempää innostunut flash fictionista tai edes neo noirista, vaan on kaivautunut yhä syvemmälle poteroonsa Matti Yrjänä Joensuuta apinoivan poliisiromaanin sekä lähinnä ongelmajätteeksi luokiteltavien skandidekkareiden välimaastoon.