Tim Waggoner: The Forever House

 

Tim Waggoner: The Forever House Kindle Edition

Flame Tree Press, 2020

 

Näin halloweenin koittaessa päätin ottaa harha-askeleen pois homeenhajuisten pokkareiden keskeltä kohti kauhukirjallisuutta. Askel ei ole suuren suuri, mutta ainakin kieli vaihtui tämän kirjan kohdalla englanniksi ja lukualustakin muuttui Amazon Kindleksi. Kindlehän on mitä näppärin sähkökirjojen lukulaite, jota ilman nykyään tuskin montaa päivää selviäisin. Näin se nykyteknologia meitä hemmottelee taustavaloineen ja säädettävine fontin kokoineen.

Olisin oikeastaan halunnut kirjoittaa jotain jostain suomalaisesta kauhukirjasta, mutta lukupäiväkirjani mukaan en ole mitään suomikauhua tänä vuonna lukenut. Tämä on ehkä jopa hieman yllättävää, sillä kauhukulttuurihan on kokenut jonkunlaisen renessanssin 2010-luvulla ja kauhukirjojakin on vuosikymmenen aikana ilmestynyt Suomessa vino pino. Oman kokemuksen mukaan niiden joukossa ei kyllä kovin montaa itseäni kiinnostavaa ole ollut, mutta yritän kirjoittaa lukemistani joku toinen kerta.

 

Rockridgessä Ohiossa Brookside Courtilla on iso omakotitalo seissyt tyhjillään vuosikausia. Syykin tähän on selvä, sillä talon edelliset asukkaat ovat kohdanneet verisen lopun perheen äidin käsissä. Nyt kuitenkin pitkin kaupungin katuja lipuu musta varjoa muistuttava auto, jonka kyydissä istuu viisihenkinen perhe etsimässä itselleen uusia metsästysmaita. Eldridin perhe ei ole sen enempää tavallinen amerikkalainen ydinperhe, tai edes kuulu ihmiskuntaan. Father Hunger, Werewife, Low Prince, Unsister ja Grandother ovat eräänlaisia psyykkisiä vampyyreitä, jotka saavat ravintonsa ihmisten kauhun- ja kivuntunteista. Ja mikäs onkaan parempi paikka tämänkaltaiselle toiminnalle kuin umpikujan päässä oleva perhesurman rikospaikka.

 

Brookside Courtin päässä asuu sekalainen joukko aika tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat muuttaneet alueelle asuntojen halpojen hintojen vuoksi. Seuraavana päivänä Eldridien muutosta naapurit saavat kutsun pienimuotoisiin tupaantuliaisiin, jossa on tarkoitus kaivaa asukkaiden mielestä näiden heikkouksia Eldridien käyttöön. Seuraavana yönä jokainen asukas herääkin omien heikkouksiensa käydessä toteen ja yksi kerrallaan he seuraavat painajaisiaan Eldridien taloon. Siellä todellisuus on muuttanut muotoaan ja muodostanut talon sisälle pienoismaailmoja, joissa Eldridit metsästävät säälimättä uhrejaan.  Tässä kohtaa ollaan kirjan puolivälissä ja loppupuolisko kirjasta seurataankin naapureiden kamppailua läpi Eldridien luomien maailmojen. Niistä löytyy niin tuulista vuorenrinnettä, loputonta kellaria natsizombeineen ja tiheä metsä täynnä piikkeihin seivästettyjä ruumiita. Lopulta henkiinjääneet päätyvät kaikki Father Hungerin valtakuntaan, jossa lopullinen kohtaaminen käydään alkukaaoksen personifikaation seuratessa vierestä.

 

Forever House on yhdistelmä kauhua ja fantasiaa, eli sitä mitä joskus kutsutaan dark fantasyksi. Samankaltaisia tarinoita tasku-universumeihin sijoittuvia kauhutarinoitahan on kirjoittanut erityisesti Clive Barker, vaikka eihän hänkään tietysti genreä ole keksinyt. Forever Housen ehdoton heikkous on tasku-universumit, jotka ovat jokseenkin mielikuvituksettomia ja sanalla sanoen vähän tylsiä. Onneksi kirja petraa loppua kohti, kunhan näiden maailmojen läpi on saatu raahauduttua. Plussaa taas kirjassa on ehdottomasti kiinnostavat henkiköhahmot ja onhan itse Eldridin perhe hyvin kiehtova luomus. Tarinaa kuvataan välillä heidän kautta ja samalla Waggoner kytkee heidät osaksi suurempaa luomaansa kauhu-universumia, mikä saa ainakin tämän lukijan hommaamaan lisää hänen kirjojaan, jotta pääsisin tutustumaan näihin muihin vihjattuihin kauhuihin. Pienestä keskikohdan laahaamisesta huolimatta kirja on sujuvaa luettavaa ja pääosin kirja on hyvin mukaansa tempaava. Ja koska kirja on kirjoitettu näinä aikoina, niin se käsittelee myös jonkun verran ajassa olevia ilmiöitä kuten suhdetta seksuaalisuuden eri kirjoihin, rasismista sekä valkoisen miehen paikasta ja osasta tässä ajassa ja tulevaisuudessa. Nämä eivät kuitenkaan ole millään tavalla päälle liimattuja vaan ovat kiinteä osa päähenkilöiden ajatusmaailmaa ja havaintohorisonttia. Kaikin puolin kirja on siis varsin makoisaa luettavaa kauhukirjallisuuden ystäville, vaikka ei mitään genreä uudistavaa sisälläkään. Ainakin tämä lukija tulee kyllä tutustumaan Waggonerin muuhunkin kauhutuotantoon.